Blogini täyttää tänään kokonaisen vuoden. Vuosi sitten mielessäni myllersi paljon asioita, jotka oli vain saatava purettua ulos pääni sisältä. Muotoilin kahta ensimmäistä tekstiäni pitkään. Vielä kauemmin mietin, uskaltaisinko julkaista ne ja vieläpä linkittää facebookiin. Silloin vielä mietin, mitä kaikki oikein ajattelisivat. Että yritän hakea huomiota tai sääliä? Ei, se ei ollut tarkoitus. Sitten lopulta päätin, että paskat siitä, mitä muut ajattelevat, minulla on nyt asiaa ja aion kirjoittaa asioista juuri niin kuin ne ovat, mitään kaunistelematta.
Yllätyin ja häkellyin siitä vauhdista, jolla blogini lähti leviämään ihmisten tietoisuuteen ja siitä positiivisen palautteen tulvasta, jota aloin heti saada. Kaikki ne tsemppaavat kommentit ja tieto siitä, että ihmiset tosiaan halusivat tietää kuulumisiani, toivat minulle hyvää mieltä ja intoa jatkaa. Tähän päivään mennessä blogiani on luettu 391 942 kertaa. Kiitos siitä, että tarina yhä jatkuu kuuluu siis myös paljolti teille lukijoille. <3
Itse tulin lukeneeksi koko blogin kerralla läpi vasta muutama päivä sitten. En oikein osaa sanoa, miksi en ole siihen aiemmin kyennyt. Ehkä pelkäsin, että alkaisin hävetä juttujani kuten joitain vanhoja päiväkirjojani, jotka ovat aikanaan saaneet hävitystuomion. Monenlaista tunnetta on vuoteen mahtunut: Surua, katkeruutta ja armotonta koti-ikävää, mutta onneksi vastapainoksi myös iloa ja onnenhetkiä.
Muistan sen järkytyksen, kun minut siirrettiin ensimmäisen kerran pois yksityishuoneesta ja jouduin tekemisiin muiden potilaiden kanssa. Kaikki vaikuttivat aluksi silmissäni todella sairailta ja itseäni huomattavasti vanhemmilta. En halunnut kuulua tähän joukkoon. Kukapa haluaisi? Mutta vähitellen aloin tutustua näihin ihmisiin ja kuulla heidän tarinoitaan. Ihmisiltä, joita jossain vaiheessa blogin alussa taisin kutsua "papparaisiksi", opinkin lopulta paljon elämästä heidän juttujaan kuuntelemalla. Ihmettelin sitä iloisuutta ja positiivista asennetta niidenkin ihmisten kohdalla, jotka olivat sairastuneet jo ties kuinka monetta kertaa.
Vaikka vuosi on ollut rankka ja mielelläni olisin jatkanut entistä elämääni tietämättä mitään mistään syöpään liittyvästä, on tässä kaikessa ollut kuitenkin yksi hyvä puoli: kaikki ne ihmiset, jotka olen oppinut sairastumiseni myötä ja blogin ansiosta tuntemaan. <3
Palatakseni tähän päivään, olen voinut tänään oikein hyvin. Ei kuumetta eikä pahoinvointia ja arvotkin ovat taas noususuunnassa: hemoglobiini 90, trombosyytit 134, leukosyytit 1,5 ja neutrofiilit 0,12.
Jatketaas tarinaa taas huomenna ;)